Katri's profileKatrin koruavaruusPhotosBlogListsMore  |  Tools Help |
|
Katrin koruavaruusLöytyikö mieleinen koru? Laita sähköpostia osoitteeseen katrinkoruavaruus (at) kotinet(piste)com March 04 ViimeinenKatrin Koruavaruus on muuttanut! Uusi osoitteeni on http://katrinkoru.vuodatus.net/ Vuodatuksen sivuilla onnistuu kommentointi ilman rekisteröitymistä, samoin sivut ovat selkeämmät ja kauniimmat kuin täällä. Huonommin ne ei oikeen voi enää toimia. :o Toivottavasti jaksatte vierailla sielläkin. :) March 02 MuuttoaikeitaOlen ollut jo jonkun aikaa tyytymätön tähän space-systeemiin ja harkitsenkin muuttoa tänne. Käykäähän kurkkimassa ja kertokaa mielipiteenne, onko Vuodatus uusi osoitteeni, pysynkö täällä vai kannattaako muuttaa jonnekin ihan muualle. Spacessa ei ole muuta hyvää kuin valmiina olevat valokuvakansiot, jotka toki saa muillekin sivuille linkitettyä. Mutta kun ihminen on laiska ja ei osaa, niin tää on ollut niin helppoa. Käyttääkö niitä kukaan? Toistaiseksi ainakin space pysyy auki, katson miten innostun tuosta Vuodatuksesta. Mukavaa viikonloppua! March 01 KasaViimen paketti tuli. Kannatti odottaa. :) Harmittaa, kun nämä kaikki ei ole minulle itselleni. Muiden helmien hipelöinti aiheutti sen, että ilmeni uusia tarpeita. Tarvitsen varmaankin ainakin akvamariinia, granaattia, magentan värisiä makeanvedenhelmiä, A-luokan ametisteja jne. Ehkä seuraavaan tilaukseen sitten. Helmet olivat pusseissa, enkä viitsinyt avata niitä, ettei koodit mene sekaisin, joten tässäpä helmiä kasassa. Aika komea, vai mitä? Koru ystävällePitkästä aikaa koru, jolla on merkitystä. Melkeen jokaisella helmellä ja kiepautuksella on sanoma. Rannekoru tulee ystävälle, jota elämä on viime aikoina potkinut päähän, lytännyt ja peruuttanut vielä varmistukseksi pariin kertaan päällekin. Korun keskellä oleva kirsikanpunainen makeanvedenhelmi on ystävä itse. Kaunis, tärkeä ja kaiken keskipiste. Ympärillä olevat vaaleanpunaiset ruusukvartsisydämet ovat hänen lapsiaan. Valostuttavat, ilostuttavat, antavat voimaa ja rakkautta mustan ja synkän keskellä. Mustat onyxit on niitä elämän vaikeuksia. Niistäkin mennään joko läpi tai sitten kierteellä yli. Mutta ohitetaan ne kuitenkin. Hopea kuvastaa ystäväni valoisaa luonnetta. Kaiken keskellä hän jaksaa loistaa ja valoisa ja elämänmyönteinen luonne (=hopea) yhdistää osat toisiinsa. Valoisaa hopeaa laitoin sen takia myös mv-helmen ympärille. Lukko on balinhopeaa, siinäkin on elämän kierrettä mukana. Lukosta roikkuu vielä yksi sydän, hopeinen ja patinoitu. Sen merkityksen ystävä varmaan tietää itse. Toivon, että tämä koru omalta osaltaan antaa pienenpienen piristyksen. February 27 Sinistä kaulaanTaas odotetaan pakettia. Tällä kertaa ei ihan mitä tahansa pikkupläjäystä vaan 11 helmihullun kimppatilausta Fire Mountain Gemsiltä. Siellä oli muuten valinnanvaraa ihan mukavasti... Tänään niiden ihanuuksien olisi pitänyt tulla, niin FedExin täti mulle kertoi, mutta liekö kuriiripoika eksynyt tai sudet syöneet, kun ei häntä koko päivänä näkynyt. Magsille matkalla olleet Karen Hillin hopeaspacerit on edelleen kadoksissa. Onneksi Posti muistaa minua kerran viikossa kirjeellä, jossa kertovat etsintöjen jatkuvan. Juupa juu. Näkis vaan... Pakettia odotellessa ei oikeen saa kunnolla mitään aikaan, sillä jostain kumman syystä aina tarvisi juuri niitä, mitä siellä on tulossa. Just nyt haluaisin turkoosia tai punaista akaattia tms. Ja sellaista ei kotilaareista löydy, ainakaan sopivaa kokoa tai muotoa. Pari nauhakorua sain kuitenkin tehtyä, tällä kertaa sini-musta-hopeita molemmat, kun minulle ystävällisesti kerrottiin sinisen olevan nouseva väri. Se, onko tämä nyt ihan väärää sinistä on toinen juttu, jotain sinistä nyt kuitenkin. Korut esittelee uusi ystäväni ja teidän kaikkien kaipaama Kaula. Kaula on kiva, mutta yksi ongelma siinä on. Se on hieman laihahko, ainakin mun mielestä, sillä paksuutta kaulalla on noin sentti! Korujen asetteleminen on hivenen erilaista kuin normaaliin kaulaan ja kuvaustakin saa harjoitella näemmä lisää. Ensimmäisessä korussa on siniseksi värjättyjä simpukankuorihelmiä ja hopeoituja helmiä. Toisessa korussa puuvillanyöriin on pujotettu sodaliittikorukiviä. Korua voi pitää joko riipuksen kanssa tai ilman ja yhteen tai kahteen kertaan kaulan ympäri. Tässäkin metalliosat ovat hopeoituja. (tämä kuva on kaamea, mutta koska nukkuminen voittaa uudelleen kuvauksen homma saa jäädä.) February 25 Lisää korvakorujaTein eilen parit korvakorut lisää. Kambabajaspis (joissakin piireissä tunnetaan nimellä kannabisjaspis) on uusi tuttavuus. Mielenkiintoinen yhdistelmä mustaa ja tummaa vihreää, ei paha vihreäksi ollenkaan. Tämä kasimillinen pyöreä helmi kiedottiin hopeaan. Patinoida ajattelin, mutta kun kuume vaan laskee ja nousee, niin en oikeen uloskaan viitsi mennä. Ehkä myöhemmin. Näissä on oma vääntämät korviskoukut. Toiset on HelmiQ:n uutuus makeanvedenhelmisekoituksista, tilasin muita, mutta nämä pronssilajitelman rondelit tulivat tilaajalahjoina. (On muuten ihania, tahtoo lisää.) Näistä tuli ihan kuin marjoja, kun lisäsi balihopeiset rondelit kaveriksi. Näistä minä tykkään. :) Laitoin valmiit koukut, sillä jotkut ihmiset tykkää enemmän suljettavista malleista ja minulta ne ei onnistu itsevääntelemällä. Muokkaus: Ikää vaan profiiliin muuttelin... Aamulla naama näyttää entistä ryppyisemmältä taas. Huoh. Voihan omituisuus...Syanide oli ystävällisesti heittänyt minua omituisuuksien meemillä, koska en ole näihin pitkään aikaan vastaillut, otan haasteen vastaan. Minun pitäisi kertoa teille kuusi omituisuutta minusta. 1. Rakastan pyykkien silittämistä. Mikään ei ole niin ihanaa kuin silitetty pyykki ja onnekseni itse silitys on kotitöistä se numero ykkönen. Joskus kun joutuu pakosta laittamaan silittämättömän vaatteen päälle, niin johan ahdistaa ja olo on törkyinen ja nyppyinen. 2. Kärsin eriasteisista, mutta vakavista, riippuvuuksista ainakin aurajuustoon, huulirasvaan ja PepsiMaxiin. 3. Helmiharrastukseni menee välillä yli, ei ehkä toisen helmihullun mielestä, mutta normi-ihmiselle moinen hulluus ei mene jakeluun. Hipelöintiä, ihastelua, kuolaamista, nettikauppakierroksia, hintavertailuja (onko se nyt 2,60 metri vai 2,50...) jne. 4. (tää on tosi nolo, muuten suhteellisen siistille ihmiselle) En tyhjennä ikinä roska-astiaa. Odotan aina, että mies, äiti tai joku muu ohikulkija tulee ja tyhjentää. Tumppaan, painan ja litistän ennemmin kuin tyhjennän sen. Tosin tästä oli pakko tinkiä, kun mies oli sairaalassa ja sängynpohjalla muutaman kuukauden. Ei se niin kamalaa ollut, mutta nyt taas sama meno jatkuu... 5. Ettei siveä ja kunnollinen maineeni ihan tämän meemin vuoksi menisi, laitetaan tällainen: En ole koskaan maistanut tupakkaa ja kunnon kankkuskännikin on vielä kokematta! Ja tää on totta! 6. Kärsin vieraskoreasta suolesta. Suolistoni ei suostu toimimaan vieraissa vessoissa ja voinkin kertoa, että kahden viikon rippileiri oli erittäin tuskainen kokemus! Ja haastaakin pitäisi. Haastankin kaikki innokkaat mukaan. February 24 Patinointi IIPakkanen oli tänään sen verran lauhempaa ja kuumettakaan ei ole, niin heti piti päästä pihalle kokeilemaan patinointia. Rikkimaksa haisee ihan kamalalle, ja sitä kaasua ei ole kovin terveellistä hengitellä, joten patinointi on viisain tehdä ulkona. Tosin tällä kertaa ei hajut haitanneet, sillä nenä on sen verran tukossa, että en edes huomannut koko hajua! Testailuahan tämä patinonti vielä on ja kokeilinkin vielä sellaisilla hopeakoruilla, jotka eivät niin onnistuneita ole olleet. Elämän puu oli ensimmäinen uhri, toinen kokeilu tehtiin väärän mittaisille obsidiaanikorvakoruille (onnistuneet versiot menivät ilman patinointia uuteen kotiinsa). Ensin kuumaan veteen, sitten lämpimään virtsanväriseen rikkimaksaliuokseen sekunniksi, sitten kylmään veteen ja sama homma kolmeen neljään kertaa uudestaan. Enimmän patinoinnin poiston tein Omolla. Sitä sormenpäihin ja hinkkaus. Puun pienet osat olivatkin aika haastavat ja niitä olisikin pitänyt hinkata enemmän, mutta obsidiaaniriipuksista tuli hienot. Ainakin mun mielestä. KorvispläjäytystäHelmeilijä sairastaa. Onneksi kuume alkaa olla jo takanapäin, mutta räkää riittää. Ei kulje ajatus, ei synny koruja. :( Parit korvakoruyritykset sain kuitenkin eilen illalla aikaan. Sydämenmuotoiset ruusukvartsit saivat hopeakiepit ympärilleen. Mallia on otettu Tiinalta. Punertavan orkidean väriset yläporatut makeanvedenhelmet saivat minut melkeen terveeksi, kun ne HelmiQ:sta kotiin tulivat. Ihania ja söpösiä. Toisia, yksinkertaisempaa mallia, vilahtelee muutamissakin korublogeissa. Siinä helmi/kivi/kristalli on kiinnitetty suoraa korvakorukoukkuun. Piti heti testata korvissakin ja hyvin tuntuivat istuvan. Ovat muuteen tarpeeksi pienet ja sirot arkikäyttöönkin. Toiset korut (kuva on ihan surkea) on tehty ketjuun. Jotain kierrettäkin sinne yritin laittaa. Viikonloppuja lukijoilleni! February 21 Ketjua ja rinkulaaTämän korun ajatus on alunperin lähtenyt vaatekaupan näyteikkunasta. Tosin matkan varrella koru muotoutui enemmän omaksi, sillä näyteikkunassa koru oli yksinkerroin kaulan ympäri ja siinä oli vain ketjua ja rinkuloita. Minun koru on noin 170 senttiä pitkä ja siinä on ketjun lisäksi metallisia kierrerinkuloita ja helmiäislasihelmiä väreinä beigekulta ja suklaanruskea. Metalliosat on hopeoituja, sillä hopeisita osista tämä olisi tullut niin kalliiksi, ja mielestäni tällaiseen hetken huuma koruun hopeoitu käy vallan hyvin. Korua voi käyttää monella tavalla. Kuvissa pari vaihtoehtoa, kolmin ja nelinkerroin. Oli ihan mahdottoman vaikea kuvattava ja vakavasti harkitsen sitä kaulan ostoa. Ainakin vatsamakkaroita olisi mallilta voinut hieman photoshopata pois... Siskoni tuli kylään ja tyttäreni (1v 10kk) tarkisti korutilannetta. Juu... Äidin tekemä lumihiutaleobsidiaanikoru kaulassa. Ihan jees. Mutta ranteessa olevaa Lindexin muovista rannekoruviritelmää ei saattanut katsoakaan. Oikeen silmiä piti laittaa kiinni ja katsoa eri suuntaan inho kasvoilla niin pahaa teki. Aidon Katrikorun kyllä tunnistaa! =D |
|||||||||||||||||||||||||||||||||
Send a private message
Tell a friend
Add to My MSN
Add to your network
Sign up for alerts|
|
